Talvi on täällä.

Laiskaa sunnuntaita kaikille. Tai no ei niin laiskaa, oltiin heti aamutuimaan Rauman talviharjoitteluhallilla Kunnon messuilla vähän kahvakuulailemassa, pilateksessa sekä zumbassa. Selkä ei välittänyt kahvakuulailusta.. Pitänee opetella tekniikka kunnolla ennenkuin alkaa huitoa enemmän.

Olen tässä tammikuun aikana peräti kahdesti käynyt valokuvaamassa :D Ahkeraa! Ollut vähän muuta ajateltavaa, loppiaisen jälkeen alkoi reenit pyöriä sun muuta. Tässä kuitenkin vähän tammikuun kuvasaldoa.

Kiikartorni.

Talvinen savanni :D

Väsynyt Sanna kiittää ja kuittaa.

Erinomaista viikonloppua.

Hyvää ja vanhan viinan hajuista lauantaita. Eilen oltiin katsomassa jääkiekkoa (Hyvä Lukko!) firman naisten kanssa ja päätä särkee. 

Aion nyt avata sanaisen arkkuni ja purnata aiheesta Parisuhde ja sosiaalinen media. Tämä siksi, että kuuntelin tässä taannoin radiota ja tämä aihe nousi esille. Eräskuuntelija kertoi, että hän ja miehensä eivät ole kavereita facebookissa, koska jotain ja hän haluaa pitää parisuhteen ja sosiaalisen median erillään. What the fuck? Ensinnäkin, miksi kaverilistallasi on kusipäitä, jotka stalkkaavat ja pilkkaavat sinua ja parisuhdettasi? Muistaakseni sinun on itse painettava Hyväksy -napoulaa, kun kaveripyyntöä pukkaa. 

Toiseksi, on olemassa myös mahdollisuus poistaa kavereita listalta. Got it? Sitä paitsi, ketään ei kiinnosta lukea joka päivä mitä sinä ja hellanduudeliskuudelismussukkapussukkasi teette joka päivä. Itse näin sata vuotta parisuhteessa olleena voin sanoa, että minua ei kiinnosta seurata kun muut pitävät kulisseja yllä ja hehkuttavat rakkauttaan. Enkä tee näin itsekään, sitä varten on oikeat ystävät joille jakaa elämän ilot ja surut. 

Sitten, eräs kommentoija mainitsi, että hän ja poikaystävänsä riitelivät, jolloin mies uhkasi poistaa muijansa kavereistaan. Excuse me?? MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?? Jos on riita miehen/kaverin/sukulaisen kanssa, niin onko sillä oikeesti jotain väliä että ollaanko sen jälkeen kavereita FACEBOOKISSA vai ei :D Olen ennemmin koko ikäni poissa facebookista (älkää toki käsittäkö väärin, kyllä mulla siellä tunnarit on) kuin en näkisi ikinä lähimpiäni face to face. Mutta tähän tää maailma on mennyt. En kyllä tajua, miten sosiaalinen media voisi jotenkin vaikuttaa parisuhteeseen, ellei sitten joku instagramin seuratuin nainen/mies tai joku himobloggaaja kerro kaikki riidat ym. sosiaaliseen mediaan.. En tiedä.

Uusi vuosi ja uudet suunnitelmat.

Heippa rakkaat lukijat. Tiedän, että moni teistä ei edes jaksa enää vierailla blogissani, koska en kovin usein onnistu kirjoittamaan tänne.. Noh, nyt on kuitenkin se hetki elämästä, kun julistan ja ikuistan internetin ihmeelliseen maailmaan tavoitteeni:

Kyykkyhaaste!

Eli homman nimi on se, että tänään oli päivä 1 ja tein 50 kyykkyä. Huomenna sit 55 kyykkyä.. Vasen polvi sattui niiiiin vietävästi, mutta en anna sen häiritä; nyt jos koskaan on se hetki, kun AION SAAVUTTAA TAVOITTEENI eli 250 kyykkyä samalla kertaa. 

Minä sekä E olemme koko syksyn kärvistelleet reeneissä, tulosta on kyllä tullut mutta ei toivotusti. Itselläni ainakin tuo syöminen on todella iso ongelma, itse kun en työskentele, kuten iskäni sanoisi, "ilmastoidussa toimistossa", vaan lähinnä likaisissa ja pimeissä kerrostaloissa. Tiuhan työtahdin ja vaihtuvien työkohteiden vuoksi käytössäni ei ole mikroa, hellaa, jääkaappia saati mitään muutakaan, jolla salaatin tai lihapullat voisi pitää syömäkelpoisena koko päivän. Näinpä siis "syö yli puolet päivän kaloreistasi iltapäivään mennessä" ei ihan toteudu.. Aamupala, aamukahvi ja rahka + vesi ei taida ihan täyttää puoltakaan päivän tavoitekalorimäärästä :D Noh oma moka, turha ketään muuta on syyttää. Reeni siis luistaa mutta ruokailu on täysin päin metsää. 

Joten otetaan nyt edes yksi motivaationnostatusohjelma, eli kyykkyhaaste. Jes! Haastan siis teidät kaikki kotisohvan, Criminal Mindsin ja "leppoisten koti-iltojen" ystävät mukaan tähän projektiin, jolla testataan, näyttääkö berberi edes vähäsen kiinteämmältä 30 päivän kyykkyrupeaman jälkeen. Toki aion jatkaa reenejä normaalisti kyykkyjen ohellakin, tosin luulen, että sammakkohypyt ja askelkyykyt taitavat jäädä taka-alalle tämän vuoksi. 

Vielä vähän urheilufiilistelyä, joulu ja uusi vuosi tekivät tehtävänsä eli nyrkkeilemään lähteminen tuntui turhan ahdistavalta (varsinkin kun nyrkkeilysäkkini on toipilaana), MUTTA onneksi lopetin turhan ressaamisen ja lähdin reeneihin joka tapauksessa. NIIN hyvä olo tuli. Enkä taida olla koskaan ollut noin innoissani jumpasta, joka oli siis vuosi sitten täyttä pakkopullaa. Lahdatkaamme siis kankkumme ylös sohvalta, lenkille, salille, uimaan, ihan mitä vaan!
Huomenna tosin nautin kyykkyjen jälkeen urheilusta VIP-aition puolella.. Ajatus on tärkein!

Vauhdikasta ja urheilullista uutta vuotta kaikille! 

♥ Sanna